Keskityn tässä blogissani digiluontokuvauksen eri puoliin julkaisemalla monipuolisesti eri näkökulmista kirjoitettuja artikkeleita siitä mitä kaikkea luonnossa liikkuminen ja luontodigikuvaus minulle merkitsevät.
Ensi vaikutelma mainittaessa digiluontokuvaus voi hyvinkin olla, että tuntuisi turhalta lisätä digiosa luontokuvauksen eteen. Tarkemmin ajatellen ja varsinkin omalla kohdallani perinteinen luontokuvaus ja digiluontokuvaus ovat hyvin monelta kannalta täysin eri luonteisia; en oikein voisi kuvitella harrastavani perinteistä luontokuvausta, jossa mekaanisesti kehitetään filmi ja jossa lopputuloksen näkee vasta pitkällä viiveellä. Olen alusta asti sisäistänyt digikuvauksessa jatkuvan räpsimisen ja loputtoman karsimisen lähestymistavan, joka on useimmiten kirous, mutta joskus se myös lopulta palkitsee.
Toinen vielä merkittävämpi ero perinteiseen luontokuvaukseen on lähes loputtomat mahdollisuudet työstää "raakakuvista" monenlaista materiaalia vaikkapa digimaalauksia tai kuvakollaaseja. Usein tallennankin kuvasta "alkuperäiskehityksen", jonka työstän useimmiten Lightroomilla ja ehkä hieman käytän Photoshoppia viimeistelyyn. Paljon myöhemmin (usein vuosien päästä) voin palata kuvaan ja tehdä siitä digimaalauksen.
En halua ensimmäisessä kirjoituksessani mennä liian syvällisiin pohdiskeluihin digikuvauksen olemuksesta, vaan aloitan lähettämällä aiemmin keskikesällä luonnostelemani enemmän digikuvauksen dokumentaariseen ja luontohavainnointiin perustuvan kirjoitukseni päiväperhosten havainnoinnista kesäisellä kävelyretkelläni. Seuraavat ajatukseni on kirjoitettu kesäkuussa.
Euphydryas maturna (en. Scarce fritillary
Tämän kesän lapin-matkaani Utsjoelle (ja mahdollisesti myös Varangin niemimaalle) 10.7.-23.7. odottaessa sain vihdoin järjestettyä itselleni sen verran ylimääräistä aikaa, että voin epävirallisesti avata oman luontopäiväkirjani tällä eilistä retkeäni koskevalla kirjoituksella.
Tarkoitukseni on kirjata luontopäiväkirjani avulla luontohavaintojani tämän ja tulevien vuosien varrelta sekä kotimaastoista että retkiltä joita teen tulevaisuudessa; varmasti palaan myös muistelemaan menneitä Lapin-matkojanikin. Samalla voin dokumentoida Picasan albumeihini:
https://picasaweb.google.com/talaakso/
ja Flickriin
https://www.flickr.com/photos/talaakso/
lataamiani kuvia, joissa on kuvateksteinä usein vain lajinimet, kuvauspaikka ja -aika.
Tämän blogini avulla voin säilöä myös retkiini liittyviä muistoja vielä kun ne muistan.
https://picasaweb.google.com/talaakso/
ja Flickriin
https://www.flickr.com/photos/talaakso/
lataamiani kuvia, joissa on kuvateksteinä usein vain lajinimet, kuvauspaikka ja -aika.
Tämän blogini avulla voin säilöä myös retkiini liittyviä muistoja vielä kun ne muistan.
Pyrin myös aina kirjaamaan joka artikkelini loppuun havaitsemiani kasvi-
ja eläinlajeja ja mahdollisia tarkempia tietoja havainnoista.
Säilytän edelleen vanhat luontosivuni osoitteessa:
http://www.talaakso.fi/
jota päivitän nykyisin enää harvoin. Uudet luontohavaintoni ja -retkeni minun on tarkoitus dokumentoida tähän uuteen blogiini.
Edelleen kesä on jatkunut koleana ja sateisena. Pääsin kuitenkin tiistaina 23.6. tekemään pienen luontoretken Erkylän äskettäin kaadetun linkkitornin lähimaastoissa. Mitään erityisiä kuvaussuunnitelmia ei minulla ollut, mutta melkein joka kerta tulee aina varmuuden vuoksi pakattua molemmat Nikonit (D90 ja D5100) objektiiveineen (yleensä Nikkor 28-300mm ja Nikkor 40mm/2.8 makro) kaikineen reppuuni, niin nytkin.
Tämä kesä on alkanut hyvin hyttysmyönteisenä, joten tulen kesän retkilläni välttämään lehtoja, kuusikkoja ja kosteikkoja; ainakin jos kuvaan luontokuvia. Tämä rajoittaa tämän kesän lajivalikoimaani; kiinnostavimmat kuvattavat niin kasveissa kuin eläimissä näyttävät usein viihtyvän siellä missä hyttysetkin. Hyttysvapaata aluetta löytyy lähinnä vain kuivimmilta hiekkaharjuilta tai kallioilta, joissa siis tulen pääasiassa liikkumaan.
Vaikka sunnitelmissani ei ollut kuvaaminen, niin retkestä tuli kuitenkin perhosretki sen vuoksi, että vaikka havaitsinkin retken aikana vain tusinan verran päiväperhosia, niin poikkeuksellisesti useat näistä antoivat ottaa itsestään lähikuvia. Eläinkuvauksessa onkin antoisinta, että siinä on aina vuorovaikutussuhteessa kuvattavan kanssa, jolloin mitä vain voi tapahtua kaiken aikaa. Tosin minulle kasvikuvatkin ovat yleensä samanlaisia "action"-kuvia, kun monesti kuvaan käsivaralta makrokuvia käsitarkennuksella, jolloin joko tuuli liikuttaa kasvia aavistuksen tai itsellä käsi heilahtaa sen verran, että lopputulos on harvoin esittelykelpoinen.
Pääasiassa käytän perhosten kuvaamiseen Nikkorin 28-300mm (kinovastaavuus 42-450mm) objektiivia, joka riittää hyvin aivan pienimpiä perhosia lukuunottamatta hyvin perhosten kuvaamiseen. Haasteena on kuitenkin, että saadakseen oikein hyviä lähikuvia pitää päästä alle puolen metrin päähän perhosesta. Tämä onnistuu erittäin harvoin. Tällä ja edellisellä 21.6. samoissa mastoissa tekemälläni retkellä havaitsin, että ainakin näkemäni ratamoverkkoperhoset ja kirjoverkkoperhoset tuntuivat päästävän aivan lähelle kuvaamaan. Perhosten arkuudessa on tietenkin yksilökohtaisia eroja, mutta ainakin omien havaintojeni perusteella jonkin verran myös lajikohtaisia eroja.
Sää vaikuttaa myös paljon perhosten liikkuvuuteen. Aurinkoisella ilmalla, jolla muuten on kiva kuvailla voi olla vaikeaa löytää paikoilleen istahtaneita perhosia. Taivaan mennessä pilveen ja lämpötilan laskiessa perhoset pysyvät enemmän paikoillaan. Puolipilvinen sää voikin olla paras sää perhoskuvaukseen.
En ole koskaan käyttänyt haavia perhosten tai sudenkorentojen pyhdystämiseen. Olen sen verran tumpelo, että todennäköisesti onnistuisin vain vahingoittamaan pyydystämiäni hyönteisiä, joten olen pysytellyt "luononmukaisella" kuvaustavalla.
En ole toistaiseksi käyttänyt minkäälaisia omia ruokasyöttejä eläinkuvissani. Oravia ja pikkulintuja olen kuvannut toisten ihmisten ylläpitämiltä lintulaudoilta, mutta en ole vielä koskaan itse järjestänyt ruokintaa varta vasten kuvausta varten. Todennäköisesti tulen jossain vaiheessa kokeilemaan ruokintaa pikkulintujen ja oravien suhteen. Olisi kiva joskus opetella syöttämään pikkueläimiä kädestä :)
Säilytän edelleen vanhat luontosivuni osoitteessa:
http://www.talaakso.fi/
jota päivitän nykyisin enää harvoin. Uudet luontohavaintoni ja -retkeni minun on tarkoitus dokumentoida tähän uuteen blogiini.
Edelleen kesä on jatkunut koleana ja sateisena. Pääsin kuitenkin tiistaina 23.6. tekemään pienen luontoretken Erkylän äskettäin kaadetun linkkitornin lähimaastoissa. Mitään erityisiä kuvaussuunnitelmia ei minulla ollut, mutta melkein joka kerta tulee aina varmuuden vuoksi pakattua molemmat Nikonit (D90 ja D5100) objektiiveineen (yleensä Nikkor 28-300mm ja Nikkor 40mm/2.8 makro) kaikineen reppuuni, niin nytkin.
Tämä kesä on alkanut hyvin hyttysmyönteisenä, joten tulen kesän retkilläni välttämään lehtoja, kuusikkoja ja kosteikkoja; ainakin jos kuvaan luontokuvia. Tämä rajoittaa tämän kesän lajivalikoimaani; kiinnostavimmat kuvattavat niin kasveissa kuin eläimissä näyttävät usein viihtyvän siellä missä hyttysetkin. Hyttysvapaata aluetta löytyy lähinnä vain kuivimmilta hiekkaharjuilta tai kallioilta, joissa siis tulen pääasiassa liikkumaan.
Vaikka sunnitelmissani ei ollut kuvaaminen, niin retkestä tuli kuitenkin perhosretki sen vuoksi, että vaikka havaitsinkin retken aikana vain tusinan verran päiväperhosia, niin poikkeuksellisesti useat näistä antoivat ottaa itsestään lähikuvia. Eläinkuvauksessa onkin antoisinta, että siinä on aina vuorovaikutussuhteessa kuvattavan kanssa, jolloin mitä vain voi tapahtua kaiken aikaa. Tosin minulle kasvikuvatkin ovat yleensä samanlaisia "action"-kuvia, kun monesti kuvaan käsivaralta makrokuvia käsitarkennuksella, jolloin joko tuuli liikuttaa kasvia aavistuksen tai itsellä käsi heilahtaa sen verran, että lopputulos on harvoin esittelykelpoinen.
Pääasiassa käytän perhosten kuvaamiseen Nikkorin 28-300mm (kinovastaavuus 42-450mm) objektiivia, joka riittää hyvin aivan pienimpiä perhosia lukuunottamatta hyvin perhosten kuvaamiseen. Haasteena on kuitenkin, että saadakseen oikein hyviä lähikuvia pitää päästä alle puolen metrin päähän perhosesta. Tämä onnistuu erittäin harvoin. Tällä ja edellisellä 21.6. samoissa mastoissa tekemälläni retkellä havaitsin, että ainakin näkemäni ratamoverkkoperhoset ja kirjoverkkoperhoset tuntuivat päästävän aivan lähelle kuvaamaan. Perhosten arkuudessa on tietenkin yksilökohtaisia eroja, mutta ainakin omien havaintojeni perusteella jonkin verran myös lajikohtaisia eroja.
Sää vaikuttaa myös paljon perhosten liikkuvuuteen. Aurinkoisella ilmalla, jolla muuten on kiva kuvailla voi olla vaikeaa löytää paikoilleen istahtaneita perhosia. Taivaan mennessä pilveen ja lämpötilan laskiessa perhoset pysyvät enemmän paikoillaan. Puolipilvinen sää voikin olla paras sää perhoskuvaukseen.
En ole koskaan käyttänyt haavia perhosten tai sudenkorentojen pyhdystämiseen. Olen sen verran tumpelo, että todennäköisesti onnistuisin vain vahingoittamaan pyydystämiäni hyönteisiä, joten olen pysytellyt "luononmukaisella" kuvaustavalla.
En ole toistaiseksi käyttänyt minkäälaisia omia ruokasyöttejä eläinkuvissani. Oravia ja pikkulintuja olen kuvannut toisten ihmisten ylläpitämiltä lintulaudoilta, mutta en ole vielä koskaan itse järjestänyt ruokintaa varta vasten kuvausta varten. Todennäköisesti tulen jossain vaiheessa kokeilemaan ruokintaa pikkulintujen ja oravien suhteen. Olisi kiva joskus opetella syöttämään pikkueläimiä kädestä :)
Melitaea athalia (en. Heath fritillary, de. Wachtelweizen-Scheckenfalter, fi. Ratamoverkkoperhonen, sv. Skogsnätfjäril, no. Marimjellerutevinge). Erkylä, Hausjärvi, Finland. 23.6.2015.
Tämän alla olevan kirjoverkkoperhosen havaitsin aivan soramontun ja hakkuuaukean laidassa.
Euphydryas maturna (en. Scarce fritillary
Ilmeisesti kylmähkö alkukesä on vähentänyt ja myöhästyttänyt päiväperhosten lentoa, koska en ennen juhannusta ollut havainnut kuin aikuisena talvehtivia (neitoperhonen, herukkaperhonen, sitruunaperhonen, suruvaippa ja nokkosperhonen) lajeja ja kangasperhosia enkä niitäkään paljoa.
Olikin todella iloinen kun yllättäen löysin kuusikon reunasta ensimmäisen sukupolven karttaperhosen. Karttaperhonen on siitä hassu laji, että sen samankesän aikaiset kaksi sukupolvea ovat siipien kuvionniltaan erilaisia, aivan kuin kaksi täysin eri lajia!
Araschnia levana (first/spring generation) (en. Map Butterfly, de. Landkärtchen, fi. Karttaperhonen, sv. Kartfjäril, no. Europeisk kartsommerfugl). Erkylä, Hausjärvi, Finland. 23.6.2015.
Vertailun vuoksi alla on aiempana vuonna kuvaamani toisen sukupolven karttaperhonen. Ensimmäinen sukupolvi lentää kesäkuussa ja toinen heinäkuun keskivaiheilta elokuulle.
Karttaperhonen (Araschnia levana) toinen sukupolvi. Erkylä, Hausjärvi. 20.7.2012.
Havaittuja eläinlajeja: kirjoverkkoperhonen, ratamoverkkoperhonen, karttaperhonen
Kukkivia kasveja: kissankäpälä (muutamassa paikassa ison sähkölinjan alla Erkylän harjulla), aho- ja metsämaitikka, oravanmarja, metsätähti, komealupiini, metsäkurjenpolvi, syreeni, puolukka.
